FINNISH
ENGLISH
Rytmisen voimistelun säännöt muuttuivat vuoden 2017 alussa Tokion olympiadille. Kevätkauden edetessä tuli hyvin selväksi, että uusilla säännöillä vaikeutta olisi lisättävä todella paljon. Keväällä vaikeuspisteeni jäivät parhaiden voimistelijoiden tasosta useita pisteitä.
Käytännössä vaikeuden lisääminen tarkoitti välinevaikeuden moninkertaistamista jokaiseen neljään välineeseen. Riskiheittojen määrä olisi nostettava kolmesta viiteen, ja temppujen (apparatus difficulty / Mastery) määrä parista kolmesta vähintään kymmeneen. Koska ohjelman pituus ei muuttunut, täytyi tietysti lisätä myös tempoa, jotta kaikki kaksitoista uutta elementtiä mahtuisivat puolentoista minuutin sarjaan. Oli selvä trendi, että kun Rion säännöillä pyrittiin kolmeen 8 sekunnin tanssiaskelsarjaan, nyt Tokion säännöillä tanssisarjoja tehtäisiin vain yksi. Näin säästyisi aikaa välinetempuille.
Maallikkokin ymmärtää, että jos jokaisella välineellä täytyy opetella kaksitoista uutta temppua (neljällä välineellä uusia temppuja siis yhteensä 48), on harjoiteltava valtavasti, ja joka kerta intensiivisesti, ajatus täysillä mukana ja erittäin hyvin. Harjoitusmääräni nousivat vuonna 2017 huippuunsa. Viikkotunteja rankimmilla viikoilla kertyi jopa 40. Suorastaan kevyt oli 25 tunnin viikko. Uusia temppuja opeteltiin ja lisäiltiin ohjelmiin jo kisakauden aikana joka viikko.
Olympiadin ensimmäinen vuosi oli pakko vetää riskeeraamalla kisamenestystä, jotta vaikeustaso saatiin nostettua vaaditulle kansainvälisen huipun tasolle vuoteen 2018 mennessä. MM-kisoissa tuli epäonnistuminen, mutta maailman cupien muutamat väläytykset hyvistä pisteistä antoivat uskoa tulevaan. Kova työ tuntui joka paikassa!
Syksyllä kisakauden ja pitkän kolmen viikon loman jälkeen pääsimme keräämään vuoden aikana tehdyn työn hedelmiä. Uusia temppuja todella oli vaaditut 12 per ohjelma. Osassa välineistä oli varastossa jopa toinen mokoma, jos jotkin temput eivät vakiintuisikaan. Kilpailuohjelmassa ei saisi olla lottoarvonnan makua, vaan kaikkien kisoissa esitettävien temppujen täytyisi olla stabiileja, ja onnistua ohjelmissa korkealla prosentilla. Puhdas suoritus on oltava harjoituksessa perustasoa, ei harvinainen huippuonnistuminen.
Heti harjoituskauden alussa syksyllä matkustin harjoittelemaan ensi kertaa Venäjälle Pietariin. Olympiaharjoituskeskus Zhemchuzhinan loisto-olosuhteissa sain hyvää valmennusta olympiavalmentaja Elena Holodovalta. Hän laati minulle uudet koreografiat keila- ja vanneohjelmiin. Lisäksi hän konsultoi suomalaisen koreografi Antton Laineen tekemiä pallo- ja nauhaohjelmia. Venäjällä todella tiedetään, mitä ohjelmien pitää sisältää, jotta pisteitä tulee. Onhan heillä tämän hetken maailman parhaat yksilöt, Dina ja Arina Averina.
Holodovan ohjelmat tuntuivat ensi alkuun sulalta hulluudelta. Temppuja oli yksi toisensa perään, eikä ajatukselle ja kropalle jäänyt yhtään lepotaukoa puolitoistaminuuttisen ohjelman aikana. Minun ja valmentajani Titta Heikkilän (ja kaikkien Ikurissa harjoitteluani seuraavien) yllätykseksi ohjelmat alkoivat kulkea ennätysajassa. Jo muutaman viikon harjoittelun jälkeen sain puristettua puhtaita puolikkaita! Koko kisakauden kestänyt rankka 30-40 viikkotunnin harjoittelu oli nostanut kuntoani reilusti, ja jaksoin nyt harjoitella kirkkain aivoin harjoituksen alusta loppuun.
Nyt, kun kilpailukauteni on käynnissä, voin sanoa, että osaan ohjelmani jo oikein hyvin. Kevättalven aikana kävin kolmet kisat, joista kaksi oli tärkeitä kansainvälisiä tapahtumia. Moskovan Grand Prix helmikuun puolessa välissä yllätti taas itseni ja koko valmennustiimini. Voimistelin neliottelussa pallo- ja nauhaohjelmani ilman isoja virheitä, ja pääsin molemmilla helposti finaaliin. Finaalissa nauhalla tuli nappisuoritus ja sijoituin maailman huippujen joukossa neljänneksi!
Maaliskuun alussa oli vielä toinen tärkeä kilpailumatka kauden ensimmäisessä kisaputkessa. Pohjoismaiden mestaruuskilpailut Norjassa oli hyvä reissu ja sain viikonlopun aikana 8 hyvää starttia (neliottelu ja kaikki finaalit). Tavoitteenamme oli esittää ohjelmat suunnitelmien mukaan ja ilman helpotuksia, jotta näkisimme, mikä on päivän kunto, ja mitä olisi vielä työstettävä ennen kauden pääetappeja. Virheitä tuli, mutta niin tuli myös huippusuorituksia. Nauhalla tein kauden kolmannen ja neljännen puhtaan suorituksen, ja finaalissa pisteet nousivat korkeiksi (15,95 kultaa, Moskovassa kaksi viikkoa aiemmin edellinen ennätys 15,15). Myös vaikea vanneohjelma kulki ensi kertaa puhtaasti PM-finaalipäivänä! Lukuisat toistot harjoitussalilla näkyivät rauhana ja varmuutena kilpailuareenalla, ja pisteeni nousivat uuteen ennätykseen, yli kuuteentoista (16,100 kultaa).
On sanottava, että kun uskoo omaan tekemiseensä ja tekee paljon hyvää työtä, unelmat käyvät todeksi.
Finaalipaikka isoissa kisoissa on ollut tähän mennessä unelmani ja olen päässyt lähellekin, mutta nyt tasoni on finaalitasolla. Se tuntuu hyvältä ja on mukavaa ja motivoivaa jatkaa harjoittelua kohti kauden pääkilpailuja.
Nyt maaliskuu on harjoittelukuukauteni. Teemme pari rankkaa viikkoa, ja toisaalta myös palauttelemme välillä, että kunto nousisi superkompensaation merkeissä ylemmäs. Tavoitteenamme on saada paljon hyviä kokonaisia, jotta varmuus nousisi tarvittavalle tasolle, että yllämme hyviin suorituksiin kauden pääkilpailuissa.
Huhtikuun maailman cupin kiertueella tavoitteenani on puhtaat neliottelut kaikissa kolmessa osakilpailussa (Sofia, Pesaro, Guadalajara) . Tavoite on kova ja vaatii rautaisia hermoja – ja tietysti hyvää fyysistä kuntoa. Tästä tavoitteesta seuraa myös tulostavoite: maailman cupin finaalipaikka jossain osakilpailussa. Tiedän, että jos suoritan kolme puhdasta ottelua, kilpailen myös finaalissa.
Tavoitteiden ja unelmien eteen on heittäydyttävä. Vaikka usko olisi loppua, ja tekisi mieli vain jäädä vielä harjoittelemaan lisää, on parasta ottaa härkää sarvista, ja lähteä pokkana kilpailemaan ja tekemään omaa hyvää suoritusta. Kun asettaa itsensä koviin paikkoihin jo harjoituksissa, pää kestää ja oppii kestämään paineita myös kilpailuissa.