FINNISH
ENGLISH
Vuosi 2016 – kohti kautta 2017
Oli todella hankalaa miettiä, mitä tässä yhdessä blogikirjoituksessa haluaisin tuoda esiin. Oikeastaan kaikki, mitä tällä hetkellä harjoittelussani tapahtuu juontaa juurensa kaudesta 2016. Huomasin, kuinka mukavaa sekä palkitsevaa jokapäiväinen harjoittelu on, ja kuinka terveenä harjoittelu ei ole itsestäänselvyys. Kirjoituksessa nostan esiin vuoden 2016 pähkinänkuoressa. Kliseinen lause ”never give up” sopii tähän vuoteen.
Vuosi 2016 vaihtuu pian vuodeksi 2017. Kulunut vuosi on ollut todennäköisesti urheilu-urani vaikein. Kevään pitkä, muutamien kuukausien tauko koko urheilutouhusta selkäongelmien vuoksi osoittautui itselleni todella raskaaksi. Kysymys siitä, koska taas päästään juoksemaan vai päästäänkö, askarrutti mieltä.
Toukokuussa vihdoin päivä koitti, jolloin juostiin taas normaalisti, niin lujaa kun päästiin. Lopulta pääsinkin aloittamaan kilpailemisen Saksassa touko-kesäkuun vaihteessa. Ulkomailla kauden aloittaminen osoittautui omalla kohdallani loistavaksi valinnaksi.
Tuon kevään jälkeinen kesä osoittautui urheilu-urani parhaaksi. Jo kesän ensimmäisten kisojen aikana tein 100m aitojen ennätykseni. Kolmen vuoden samoissa ajoissa junnaamisen jälkeen, ennätyksen tekeminen tuntui mahtavalta! Koitti päivä, jolloin matkasimme kohti yhtä lempikisapaikkaani Jyväskylää. Tuon päivän jälkeen ennätykseni oli 13.23, joka alitti aikuisten EM-kilpailujen rajan, kiitos kisajärjestäjille sekä kilpakumppaneille.
EM-kilpailut Amsterdamissa olivat ihmeelliset. Yleisö kilpailuissa oli mahtava. Ennen 100m aitojen alkueriä olin jännityksestä sekaisin. Juoksusta, lähdöstä maaliin, mistään kymmenestä aidasta ei ole muistikuvia. Maalissa tutkailin tulostaulua, jonne lävähti aika 13.16. Mitä ihmettä?! Ennätys, joka todennäköisesti riittää välieriin. Ja kuinkas ollakkaan, se todella riitti.. Välierät eivät olleet osaltani erikoiset, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen suorituksiini aikuisten EM-kisanäyttämöllä.
Amsterdamin jälkeen tärkeitä kisoja oli vielä jäljellä Suomessakin. Kalevan kisat, joista kotiinviemisinä irtosi hopeaa. Alle 23-vuotiaiden SM-kilpailut, joista 100m aitojen kultaa. Sekä alle 23-vuotiaiden Pohjoismaiset mestaruuskisat, joista myös 100m aitojen kultaa. Ruotsi-ottelut kotikentällä Ratinassa saivat toimia kesän viimeisinä kilpailuina. Olin onnekas, kun kotiyleisön kannustaessa, sain juostua kohtuullisen juoksun ja päättää virallisesti kauden 2016.
En olisi uskonut tuollaisen kevään jälkeen pystyväni tuollaisiin suorituksiin. Ei ollut tietoa siitä, juostaanko kesällä ollenkaan vai ei. Kiitos kaikesta tuesta valmentajalle, läheisille sekä seuralle! Ilman tätä tukiverkkoa tämäkään ei olisi ollut mahdollista.
Nyt syksyllä elämä hieman muuttuu. Olen aloittanut opiskelut Tampereen ammattikorkeakoulussa liiketalouden linjalla. Olen viihtynyt koulussa, vaikka osa päivistä tuntuvatkin raskailta. Kuitenkin tiedän, että tarvitsen urheilullekin hieman vastapainoa.
Olen saanut peruskuntokaudella tehtyä hyviä harjoituksia. Harjoittelu tuntuu pitkästä aikaa todella nautinnolliselta. Aloin hieman kärsiä yskästä ja harjoituksissa sykemittarista sai lukea todella korkeita sykkeitä. Nämä syyt saivat minut menemään verikokeisiin. Viikon odottelun, sekä lääkärin soiton jälkeen, sain tiedon kolmen viikon antibioottikuurista. Luulin tämän vuoden vaikeuksien olevan jo ohi. Vaikeuksista on ennenkin selvitty, joten kyllä tästäkin!
Nyt kolmen viikon jälkeen on enemmän kuin mahtavaa päästä taas reenaamaan kunnolla. Olen tehnyt loistavia aitaharjoituksia, ja intoa on todella paljon. Hallikauteen on onneksi vielä aikaa muutama kuukausi. Vaikeudet eivät ole laskeneet tavoitteitani. Kevään ongelmien jälkeen uskon, että pystyn haastamaan itseni, ja tavoittelemaan tosissani kaikkea sitä, mitä olen tavoitteiksi kaudelle 2017 asettanut.